närästyksen hoito

Närästystä voi ehkäistä ja hoitaa kiinnittämällä huomiota elämäntapoihin. Elämäntapamuutoksilla närästys usein lievenee, mutta se vaatii pitkäjänteisyyttä, sillä muutosten vaikutus ei tunnu välittömästi. Elämäntapoihin vaikuttamisen lisäksi närästystä kannattaa hoitaa apteekin itsehoitolääkkeillä.

Närästystä voi ennaltaehkäistä noudattamalla monipuolista ja säännöllistä ruokavaliota sekä syömällä kuitupitoisia ja vähärasvaisia ruokia. Oireita aiheuttavia ruoka-aineita kannattaa välttää. Pienet ruoka-annokset ja ruoan huolellinen pureskelu vähentävät närästysoireita. Mahalaukun limakalvoja ärsyttäviä aineita, kuten alkoholia, kahvia ja tupakkaa kannattaa välttää. Runsas ruoka mahalaukussa lisää närästystä. Suuria aterioita olisikin suositeltavaa välttää 2-3 tuntia ennen nukkumaanmenoa.

Närästys vai refluksi?

Refluksitaudista on kysymys silloin, kun närästyksen oireet haittaavat elämää merkittävästi. Jos närästystä ilmenee useammin kuin kahdesti viikossa ja se häiritsee päivittäisiä toimia, voidaan epäillä refluksitautia. Hoitamattomana toistuva mahahapon nousu ruokatorveen ärsyttää ja vaurioittaa ruokatorven herkkää limakalvoa, minkä seurauksena ruokatorvi voi haavautua ja tulehtua.

Ajoittaisen närästelyn vuoksi ei tarvitse hakeutua lääkäriin. Närästystä voidaan vähentää ja lievittää kotikonsteilla monin tavoin. Yksi hyvä keino on välttää mahaa ärsyttäviä ruokia, kuten sitrushedelmiä, rasvaista ruokaa, suklaata, kahvia ja väkeviä alkoholeja, koska ne heikentävät ruokatorven alaosassa olevan sulkijalihaksen toimintaa. Erityisesti kannattaa välttää runsaita aterioita 2-3 tuntia ennen nukkumaanmenoa. Tupakointi ja ylipaino lisäävät myös närästystä. Jos närästys vaivaa öisin, vuoteen pääpuolen voi nostaa n. 10-15 cm ylemmäksi.

Yleistä närästyslääkkeistä

Närästyksen hoitoon tarkoitettuja lääkkeitä on useita, joilla kullakin on oma vaikutusmekanisminsa. Närästyksen oireita lievitetään mm. mahan suolahappoa neutraloivilla happolääkkeillä eli antasideilla sekä hapon eritystä estävillä histamiinin H2-salpaajilla sekä protonipumpun salpaajilla (PPI). Kaikkiin näihin lääketyyppeihin kuuluvia valmisteita on tällä hetkellä saatavilla ilman reseptiä.

Markkinoilla jo pitkään olleet perinteiset närästyslääkkeet eli antasidit vaikuttavat lähinnä oireita lieventävästi. Alumiini-, magnesium- ja kalsiumsuoloja sisältävät antasidit vähentävät mahan happamuutta neutraloimalla mahahappoa. Tyhjässä mahassa antasidien vaikutus kestää puolisen tuntia, mutta ruokailun yhteydessä otettuina ne vaikuttavat parin tunnin ajan. Jotta närästyksen oireet saadaan pysymään kurissa, antasidivalmisteita joudutaan ottamaan useita kertoja päivässä.

Histamiinin H2-salpaajat estävät suolahapon muodostumista mahalaukussa. Elimistössä vaikuttava histamiini-niminen aine osallistuu hapon erittymiseen maharauhasten soluista. Histamiinin H2-salpaajat estävät histamiinin vaikutusta ja hapon eritystä, minkä seurauksena mahanesteen happamuus vähenee.

Uusimpina valmisteina närästyksen hoitoon ovat tulleet protonipumpun salpaajat (PPI). Mahalaukun limakalvon soluihin vaikuttavat protonipumpun salpaajat estävät mahahapon erityksen vielä tehokkaammin kuin H2-salpaajat. Kuuriluontoisesti käytettynä protonipumpun salpaajat voivat poistaa närästyksen oireet kokonaan, jolloin muita närästyslääkkeitä ei tarvita. Käsikauppavalmisteena protonipumpun salpaajista on saatavilla pantopratsolia sekä lansopratsolia.

Närästyksen ja happamien röyhtäisyjen lisäksi protonipumpun estäjien muita käyttöaiheita ovat muun muassa refluksitauti ja sen estohoito, tulehduskipulääkkeiden käyttöön liittyvien hyvälaatuisten maha- ja pohjukkaissuolihaavojen hoito ja ennaltaehkäisy potilailla, jotka tarvitsevat jatkuvaa tulehduskipulääkitystä sekä Helicobacter pylorin häätöhoito.

Milloin lääkäriin?

Useimmiten närästyksen hoitaminen onnistuu elämäntapojen muutoksella ja apteekkien itsehoitolääkkeillä. Seuraavissa tilanteissa kannattaa kuitenkin ottaa yhteyttä lääkäriin.

• Närästys on jatkuvaa ja sitä esiintyy useita kertoja viikossa
• Närästyksen lisäksi ilmenee muunlaisia kipuja vatsan tai rinnan alueella
• Närästyksen lisäksi ilmaantuu muita oireita, kuten oksentelua, nielemisvaivoja ja laihtumista
• Heräät öisin närästyksen tunteeseen
• Närästyksen pelossa välttelet tietoisesti tiettyjä ruokia

Hoitamaton närästys voi myös laukaista astmakohtauksen, vaurioittaa hampaan kiillettä ja lisätä jopa syöpäriskiä.

Lääkäri arvioi, onko syytä tehdä mahalaukun tähystys (gastroskopia), jolloin tutkitaan samalla myös ruokatorven kunto. Refluksitauti on krooninen eli pitkäaikainen. Useimmiten oireet uusiutuvat vuoden kuluessa lääkityksen lopettamisesta. Tällöin voidaan lääkehoito uusia tai käyttää lääkkeitä pienemmällä annoksella pidempiaikaisesti. Vaikeimmissa tapauksissa, esimerkiksi silloin, kun ruokatorven tulehdus ei parane lääkkeillä, refluksitautia on mahdollista hoitaa leikkauksella.

Närästyksen leikkaushoito

Yleensä närästyksen syynä on väljä ruokatorven alasulkija. Pitkään kestänyt happaman mahanesteen takaisinvirtaus voi johtaa ruokatorven tulehdukseen. Kun närästyksen syitä lähdetään tarkemmin selvittämään, tärkein tutkimusmenetelmä on mahalaukun tähystys eli gastroskopia. Siinä selvitetään tarkasti ruokatorven, mahalaukun ja pohjukaissuolen kunto.

Jos potilaan sulkijalihaksen toiminta on täysin häiriintynyt ja oireet haittaavat merkittävästi jokapäiväistä elämää, voi kyseeseen tulla myös leikkaus. Se tehdään nykyään useimmiten vielä laparoskooppisesti eli vatsaontelon tähystysleikkauksena. Siinä tähystin viedään vatsaontelon sisään ihon läpi. Pienen viillon kautta korjataan palleatyrä ja mahalaukun yläosasta muodostetaan rengas ruokatorven alaosan ympärille, jolloin mahan sisällön ylösnousu estyy. Leikkaus tehdään nukutuksessa.

Sairaalahoidon tarve on yleensä 2 vuorokautta leikkauksen jälkeen ja sairaslomaa tarvitaan 2-3 viikkoa. Leikkauksen jälkeen etenkin karkeat ruuat voivat aiheuttaa nielemisvaikeutta muutaman viikon ajan ja ilmavaivat saattavat lisääntyä.

Uusin mahdollinen leikkausmenetelmä on ns. EsophyXTM TIF (Transoral Incisionless Fundoplication). TIF:ssä vatsaontelon tähystyksellä rakennetaan uusi läppä alemman sulkijan alle. TIF:ssä ei tarvitse tehdä viiltoja ihoon, sillä menetelmä mahdollistaa sekä tähystimen että kirurgisten välineiden viemisen suun kautta suoraan operaatiokohtaan sulkijalihaksen läpän kiristämiseksi tai operoimiseksi.

Verrattuna laparoskooppiseen tai perinteiseen leikkaukseen, suun kautta tehdyt tähystysleikkaukset vaativat lievempää nukutusta ja potilaat kokevat vähemmän leikkausoperaation jälkeisiä komplikaatioita. Lisäksi uuden menetelmän etuna on lyhyempi operaation jälkeinen sairaalassaoloaika sekä potilaan nopeampi palautuminen normaaliin arkeen ja työkykyiseksi.

Lisätietoja:
www.egseurope.eu
www.upviser.fi